ULKOMAILLA

Kylläpä ehti taas aikaa vierähtää edellisestä blogimerkinnästä. Kaikenlaista on myös ehtinyt tapahtumaan. Perjantaina olimme muiden Venäjän lähettien kanssa koolla Ryttylässä vähän "itkemässä" työaluemme nykytilannetta ja miettimässä tulevaisuudenkuvioita. Olipa mukava tavata kollegoitamme.

Lisää kohtaamisia oli samana iltana ja seuraavana päivänä, kun oli Vastuunkantajaretriitti elikkä liikkeemme työntekijöiden ja vastuunkantajien yhteiset päivät, jossa oli mukana myös sidosryhmiemme edustajia. Samassa yhteydessä järjestettiin myös liittokokous. Retriitin parasta antia olivat kuitenkin raamattutunnit. Erityisesti jäi mieleen tämänvuotisen puhujavieraan norjalaisen Espen Ottesen puheet. En halua nostaa mitään yksittäisiä asioita erityisesti vaan kehoitan olemaan yhteydessä Ryttylään (puh. 09- 779 20) ja tilaamaan tallenteen hänen puheistaan. Raikasta ja raamattulähtöistä rukiista elontaipaleelle.

Erityinen kiitos lastenhoitajille, että molemmat saimme yhdessä pitkästä aikaa ja rauhassa palaveerata ja kuunnella. Kiitos myös kollegallemme, joka tarjosi yösijan ettei tarvinnut käydä yöpymässä kotona, kun ilmoittautuminen oli jäänyt niin viime tippaan.

Valitettavasti emme voineet tällä kertaa olla retriittiä loppuun vaan lauantaina jo piti kiirehtiä kotiin, sillä ruskaretken lähtövalmistelut odottivat. Kiitos Lilli aivan ihanasta synttärilahjasta!

Sunnuntainaamulla 5:30 se bussi sitten lähti. Koko päivän matkustimme bussissa ja muutaman tauon pidimme, mutta niin vain oltiin vähän ennen iltayhdeksää Harrinivan pihalla. Väki jaettiin huoneisiin ja minä sain kämppiksekseni Matin, 74 vuotiaan teräsfaarin.

Maanantaina aamulla heti ryhdyttiin toimeen ja otettiin työn alle Särkitunturi. 3,5 km:n nousu oli suht' leppoisa, eikä se edes tuntunut mahdottomalta. Itse asiassa antoi vähän liikaakin itseluottamusta. Illansuussa ennen saunoja päästiin vielä laskemaan koskeen ja palkaksi siitä saatiin diplomi ja munkkikahvit.

Tiistaina olikin sitten vuorossa tämän reissun pisin lenkki elikkä noin parinkympin lenkki Taivaskeron kautta Pallashotellille. Se jo vähän tuntuikin sitten jaloissa varsinkin, kun suurin piirtein hyppasin bussiin hotellille ehdittyäni ja loppuvenyttely jäi väliin tykkänään. Koska edellispäiväisessä koskenlaskussa hyvästä suojavarustuksesta johtuen ei juuri kastuttu, niin tiistaina pitikin sitten jo käydä kastautumassa Muoniojoessa. Veden lämpötilasta johtuen homma todellakin jäi kastautumiseen. Illalla vielä kerroin työstämme Siperiassa - valitettavasti tästä kokoushotellista vain ei löytynyt tietokonetta, että olisi voinut näyttää kuviakin :-(

Keskiviikkoaamuna huomasin, että yön aikana jalkani oli käyty vaihtamassa, ja niinpä päätin pitää lepopäivän ja keskittyä Raamattuun ja rukoukseen "rääkkäyksen" sijaan. Hyppäsin kuitenkin bussiin muiden mukana ja toteutin suunnitelmaani Kilpisjärven retkeilymajalla vai mikä sen nimi nyt olikaan. Vaellusretken jälkeen syötiin lounas ja sitten suunnattiin ulkomaille. Taidettiin siinä mennen tullen viipyä hetki Ruotsinkin puolella, mutta päämäärämme oli Norja ja siellä Skibotn'n kaupunki. Kävimme kuvauttamassa siellä itsemme ja kiirehdimme takaisin kotiin. Rajaa ylittäessämme lauloimme tietenkin yhteislauluna "Kotimaani ompi Suomi". Päivän kruunasi iltasauna.